Olen nauttinut lukemisesta lapsesta saakka. Opin lukemaan melko nuorena ja siitä lähtien olen ahminut kirjoja niin paljon kuin kirjastosta jaksan kantaa. Masennukseni aikana lukeminen kuitenkin loppui kuin seinään. Se tuntui liian vaativalta, oli helpompaa vain laittaa DVD tai Netflix pyörimään ja unohtaa hetkeksi oma kurja elämä. Minulla on ollut vaikeuksia päästä takaisin kiinni lukemiseen, siihen on varmaan vaikuttanut juurikin tuo masennuksen aikana hankittu Netflix-tapa sekä kaikenlaiset keskittymistä vaikeuttavat some-häiriötekijät.
Nyt olen kuitenkin hiljalleen alkanut päästä kiinni lukemisen rytmiin, ja viime kuukausina olen kantanut kirjastokirjoja kotiini (ja myös lukenut niitä) enemmän kuin viimeisten vuosien aikana yhteensä. Tunnenkin suurta iloa siitä, että pystyn taas imeytymään ja keskittymään kirjaan lähes kuten ennenkin. Käytännössä olen joutunut opettelemaan kokonaan uudestaan kuinka luetaan muutakin kuin lyhyitä nettiartikkeleita.
Mikä sitten on auttanut lukemisharrastukseni uudelleenkäynnistämisessä? Olen huomannut, että kuten monessa muussakin asiassa lukeminen lisää lukemista. Ainoa tapa harjoitella uutta (tai tässä tapauksessa vanhaa) elämäntapaa on alkaa tehdä sitä pikkuhiljaa, ja huomaamatta se voi juurtua pysyväksi tavaksi. Sitä on toki auttanut se, että minulla on ollut voimakas motivaatio saada lukeminen takaisin aktiiviseksi osaksi elämääni. Myös aiemmin keväällä itselleni asettama “ei nettiä kello 23:n jälkeen” -tavoite on ollut avuksi, kun olen sulkenut tietokoneen iltaisin ja tarttunut sen sijaan kirjaan. Nykyään minun tekee mieli lukea muulloinkin kuin nukkumaan mennessä, eli en lue enää pelkästä pakosta vaan myös omaksi ilokseni.
Vaikka ennen luin aikalailla kaikkea satukirjoista klassikoihin, minun on ollut todella vaikea keskittyä kirjoihin jotka ovat melko vaativia eivätkä noudata perinteistä tarinankerrontaa. Aloitin lukemisen uudelleenopettelun melko viihteellisistä ja helppolukuisista kirjoista, jostain syystä erityisesti kauhu- ja jännityskirjallisuus sekä tietokirjat ovat maistuneet viime aikoina. Voin lämpimästi suositella Helsingin kirjaston lukuvalmentaja-palvelua, josta oli minulle korvaamatonta apua alkaessani etsiä kirjoja joita jaksaisin taas lukea. Toivon, että kun lukuharrastus vakiintuu taas elämääni pystyn laajentamaan myös genrevalikoimaa lukemisessani.
Lukemisen ilon uudelleen löytäminen on minulle merkittävä askel paitsi elämäntapamuutoksissani myös sairaudestani toipumisessa. Vaikken ole ollut masentunut enää pitkään aikaan, on ollut haasteellista saada takaisin niitä elämäntapoja joita minulla oli ennen sairastumistani, jopa niitä jotka tuottivat ja tuottavat minulle iloa. Siksi olen erityisen kiitollinen tästä vanhan, rakkaan harrastuksen uudesta kipinästä, se ei ole minulle mikään pieni asia.
Idän hitain 