Muutoksia

Reilu vuosi pääsi vierähtämään, ja sinä aikana onkin tapahtunut elämässä paljon, ja toisaalta taas kaikki on enimmäkseen kuten ennenkin.

Ostin viime syksynä ensimmäisen oman asunnon, jonka mukana tuli muutto Helsingin kantakaupungista lähiöön Vantaalle. Olen ollut tyytyväinen uuteen kotiin ja asuinpaikkaan, eikä ole ollut ikävä Kallion huudeille. Täältä pääsee kuitenkin alle 20 minuutissa Helsingin keskustaan, ja kun olen nykyään aikamoinen kotihiiri ei ole enää tarvetta lähistöllä sijaitseville baareille ja ravintoloille. Nykyisessä asuinpaikassa on myös paremmat ulkoilureitit, joten se tukee paremmin hyvinvointiani.

Olen ollut viimeisen reilun vuoden hyvin kiinteästi töissä, mutta nyt olen ollut toukokuun alusta asti pidennetyllä kesälomalla. Töitä olisi ollut kyllä kesällekin tarjolla ja olisi ollut varaa jopa valita, mutta olin siinä pisteessä että piti ottaa joko loma tai pudota totaalisesti burn outin syövereihin. Vaikka tiesin olevani uupunut kun lomaa suunnittelin, en kuitenkaan tajunnut kuinka uupunut ennen kuin aloitin loman. Minulla meni pari kuukautta pelkästään toipumiseen, enkä saanut tehtyä juuri muuta kuin maattua sohvalla ja tuijotettua telkkaria. Hetkittäin vieläkin tulee päiviä jolloin on vaikea saada aikaiseksi muuta kuin välttämättömimmät kotityöt.

Koira on kuitenkin pitänyt yllä päivärutiinia, eli ihan pelkäksi sohvaperunaksi ei ole tullut jäätyä kun sitä on pitänyt lenkittää päivittäin. Viime keväänä aloittamani juoksukoulu jäi silloin kesken, mutta aloitin sen nyt loman aikana uudestaan ja olen tällä hetkellä viikolla 7 kymmenen viikon ohjelmassa. On ollut ilo huomata miten nopeasti kunto on kasvanut, ja selvästi myös koiran kanssa tehdyt lenkit pitivät jotain pohjakuntoa yllä, koska valmennuksen aloitus tuntui tällä kertaa kevyemmältä kuin vuosi sitten. Tavoitteena on siis juosta viikolla 10 viiden kilometrin lenkki, tällä hetkellä menee jo 2 kilometrin hölkät, joka on sekin jo aikuisiälläni henkilökohtainen ennätys.

Tämän lomani aikana on myös käynyt kivuliaan selväksi, että elokuva- ja TV-ala ei minulle enää pidemmän päälle sovi. Toki minun on varmasti vielä niitä töitä hetki tehtävä ennen kuin keksin mihin muuhun voisin osaamistani soveltaa. Mutta se on tullut selväksi, että vaikka mukaan mahtuu ihan hyvin hoidettujakin tuotantoja (kuten viime talven ja kesän projektit), niin suurimmassa osassa on nykyään sellainen työtahti, että se ajaa tunnollisen työntekijän aivan loppuun. Ja kun tällaisia pidempiä lomia ei freelancer kovin usein uskalla pitää vaan siirtyy projektista toiseen siinä pelossa, että kohta ei töitä ole (nytkään minulla ei ole vielä syksylle tai talvelle tiedossa töitä), pääsee uupumus kasautumaan pitkällä ajalla ja kroonistumaan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s