Pitkän aikavälin tavoitteet

Ennen kuin alkaa tehdä elämänmuutoksia on hyvä tietää mitä asioita haluaa muuttaa ja miksi. Pitkän aikavälin tavoitteet on hyvä pilkkoa pienempiin osiin sillä “hyvä terveys” on huono ja turhan epämääräinen motivaattori sillä hetkellä kun pitäisi lähteä lenkille tai jättää se sipsipussi kauppaan. Mutta kuitenkin ne pitkän aikavälin tavoitteet kannattaa tiedostaa ja muistaa, jotta tietää minkä vuoksi ylipäätään muutoksia on tekemässä. Tässä muutamia omia toiveitani ja tavoitteitani joihin toivon muutoksilla pääseväni:

Enemmän unta, vähemmän unihäiriöitä. Tavoite on päästä ja pysyä keskimäärin kahdeksan tunnin yöunissa sillä koen sen olevan riittävä määrä omalle jaksamiselleni. Kun unirytmi ja -määrä on kunnossa kestän paremmin stressiä ja jaksan keskittyä tekemään muutakin kuin pakolliset päivittäiset rutiinit.

Vähemmän nettiä, enemmän lukemista ja kirjoittamista. Aikana ennen masennusta olin varsin aktiivinen lukija sekä myös pöytälaatikkokirjoittaja. Masennuksen aikana en jaksanut enää juuri muita aktiviteetteja kuin leffojen ja sarjojen tuijottelu, osittain siksi että ne tarjosivat paremman pakoreitin ahdistavasta elämästäni ja vaativat vähemmän ponnistelua. Netti on varmasti myös osasyy unihäiriöihini, eli sekin asia puoltaa netin käytön (etenkin Netflixin ja somen) vähentämistä, erityisesti iltaisin. Haluaisin päästä takaisin aktiivilukijaksi, mutta olen todennut että se ei onnistukaan sormia napsauttamalla vaan vaatii opettelua.

Vähemmän lihaa, tolkkua herkkuihin. Olen persompi suolaisille kuin makeille herkuille, eli kohtuu ei ole vaikeaa karkkien tai leivosten suhteen. Sen sijaan sipsipussia mun on vaikea jättää kesken kun olen kerran avannut. En usko minkään yksittäisten ruokalajien kieltämiseen, mutta haluaisin opetella nauttimaan niistä järkevästi ilman että aina menee pussillinen kerralla. Samoin lihan vähentämisen kanssa, en ole pyrkimässä täysin vegaaniksi mutta haluaisin vähentää eläinperäisen proteiinin määrää ruokavaliossani sekä terveydellisistä että ekologisista ja eettisistä syistä.

Enemmän liikuntaa. Tällä hetkellä olen aikalailla mallia sohvaperuna. En ole koskaan ollut himoliikkuja, mutta (jälleen kerran) ennen masennustani liikuin kuitenkin semiaktiivisesti viikoittain. 2-3 kertaa viikossa (päivittäisen hyötyliikunnan lisäksi) tuntuu tällä hetkellä realistiselta tavoitteelta, joka ei kuitenkaan tapahdu yön yli, sitä on jo kokeiltu.

Enemmän aktiivista ja sosiaalista elämää. Olen ambivertti ihminen, eli saan tiettyyn pisteeseen asti virtaa ystävien tapaamisesta ja sosialisoinnista, mutta kaipaan kuitenkin verrattain paljon yksinoloa voidakseni ladata akkujani. Tällä hetkellä elämäni on lipsahtanut vähän liiankin paljon yksinoloon, eli saatan olla päiväkausia tapaamatta muita kuin ohikulkijoita julkisessa liikenteessä. Haluaisin olla enemmän tekemisissä ystävieni kanssa myös arkisin, vaikka meillä kaikilla omat kiireemme onkin. Olisi myös kiva löytää jokin uusi harrastus johon voisi uppoutua.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s